Täydentävä hoitaminen ja terveydenhuolto – asiantuntijaselvitys tutkimustiedosta ja kehitysehdotukset

Olemme kolme asiantuntijaa, Mikko Nenonen, Anneli Milén ja Markku Partinen, ja olemme laatineet tämän asiantuntijaselvityksen täydentävästä hoitamisesta ja terveydenhuollosta. Tavoitteenamme oli koota ajantasainen ja puolueeton yleiskuva Suomessa käytössä olevista täydentävistä hoitomenetelmistä, joita koulutetut ammattilaiset tarjoavat. Teimme tämän työn tutkimustiedon ja viranomaistiedon pohjalta ilman ulkopuolista toimeksiantoa tai rahoitusta, sillä näemme tarpeen tietopohjan vahvistamiselle.

Halusimme vastata kysymyksiin, kuten mihin hoitoihin suomalaiset hakeutuvat, miten turvallisia ja vaikuttavia ne ovat, ja millaisia kehitysehdotuksia alalle on perusteltua tehdä. Raporttimme perustuu yli 140 viitetietoon, ja esitämme tässä tiivistetysti tärkeimmät havainnot ei-asiantuntijalle ymmärrettävässä muodossa.

Mitä täydentävä hoitaminen Suomessa on ja mihin sitä käytetään?

Ensinnäkin olemme havainneet, että täydentävä hoitaminen on Suomessa laajalti käytössä. Tutkimusten mukaan jopa miljoona aikuista suomalaista, eli noin 20 % väestöstä, hakeutuu vuosittain täydentävän hoidon ammattilaisen vastaanotolle. Nämä hoidot eivät ole vaihtoehtoja vakavien sairauksien lääketieteelliselle hoidolle, vaan niitä käytetään useimmiten edistämään omaa terveyttä, ehkäisemään sairauksia, lievittämään stressiä, jännitystä, väsymystä, kipuja ja arkipäivän vaivoja, kuten migreeniä. Tarkoitus on siis tukea ja täydentää vakiintunutta terveydenhuoltoa, ei korvata sitä.

Suomessa yleisimpiä täydentäviä hoitoja, joita koulutettu hoitaja antaa, ovat erilaiset hieronnat, kalevalainen jäsenkorjaus, akupunktio ja kasviterapia. Seuraavaksi yleisimpiä ovat vyöhyketerapia, homeopatia ja energiahoidot. On tärkeää ymmärtää, että nämä hoidot ovat tavallisia ja vakiintuneita Pohjoismaissa, ja niihin hakeudutaan usein silloin, kun omat keinot eivät ole auttaneet tai halutaan tukea yleistä hyvinvointia.

Turvallisuus ja vaikuttavuus – Mitä tutkimustieto kertoo?

Olemme käyneet läpi laajasti tutkimustietoa hoitojen turvallisuudesta ja vaikuttavuudesta. Hyvä uutinen on, että valtaosa Suomessa käytetyistä täydentävistä hoitomenetelmistä on menetelminä turvallisia. Ne ovat usein käsillä tehtäviä, kehoon kajoamattomia ja lääkkeettömiä, mikä tarkoittaa, että niihin liittyvät turvallisuusriskit ovat yleensä pieniä.

On olemassa muutamia hoitomuotoja, joihin saattaa liittyä mahdollisia turvallisuusriskejä, kuten akupunktio, tietyt kasviterapian muodot ja jäsenkorjaus (muu kuin kalevalainen). Näiden hoitojen turvallisuutta on kuitenkin pyritty vahvistamaan EU:n säädöksillä, valvonnalla ja perusteellisella koulutuksella. Emme ole löytäneet tutkimustietoon perustuvia viitteitä sellaisista riskeistä, joiden vuoksi näitä hoitoja tulisi rajoittaa tai kieltää. Päinvastoin, monista näistä hoidoista on todettu olevan hyötyä esimerkiksi kivunlievityksessä ja elämänlaadun kohentamisessa mm. syöpähoitojen yhteydessä.

Raporttimme korostaa, että täydentävillä hoidoilla on tutkitusti arkivaikuttavuutta. Tämä tarkoittaa, että hoidot pystyvät tukemaan ihmisten pärjäämistä arjessa ja työelämässä. Suomalaisista käyttäjistä suuri osa, noin 80 %, kokee saaneensa hoidoista apua tarpeisiinsa. Koetut hyödyt liittyvät esimerkiksi kipujen lievittymiseen, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lisääntymiseen sekä stressin vähenemiseen.

Koulutus, osaaminen ja yhteistyö ovat avainasemassa

Keskeinen havaintomme on, että hoitavan henkilön riittävä koulutus ja osaaminen ovat tärkeitä asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi. Vaikka monet täydentäviä hoitoja antavat ammattilaiset saavat järjestelmällistä koulutusta ja heillä on eettiset säännöt, on myös toimijoita, joiden koulutus tai osaaminen on puutteellista hoidon vaativuuteen nähden.

Lainsäädännöllä tulisi varmistaa, että kaikki täydentäviä hoitoja antavat henkilöt ovat riittävästi koulutettuja ja päteviä, myös lääketieteellisissä perusteissa, ja he ovat sitoutuneet ammatillisiin sääntöihin ja heillä on vastuuvakuutus. Julkinen rekisteri auttaisi ihmisiä valitsemaan koulutettuja ammattilaisia.

Olemme myös tunnistaneet tarpeen lisätä ymmärrystä täydentävästä hoitamisesta terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Suosittelemme puolueetonta ja tietoon perustuvaa koulutusta täydentävästä hoitamisesta osana lääkäreiden ja sairaanhoitajien perus- ja täydennyskoulutusta. Vastaavasti täydentäviä hoitoja antavien terapeutin koulutukseen tulisi sisältyä lääketieteellisiä opintoja. Tämä parantaisi yhteistyötä ja potilaiden kokonaisvaltaista hoitoa.

Ehdotuksemme kehitystyöstä

Selvityksemme pohjalta esitämme kolme keskeistä kehitysehdotusta:

1. Asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistaminen: Perustetaan julkisesti saatavilla oleva rekisterijärjestelmä, johon hyväksytään koulutus- ja muut kriteerit täyttävät täydentäviä hoitoja antavat ammattilaiset. Lisätään myös lääkäreiden ja sairaanhoitajien perus- ja täydennyskoulutukseen tutkimustietoon perustuvaa tietoa täydentävästä hoitamisesta.

2. Täydentävien hoitomenetelmien hyödyntäminen sote-palveluissa: Suosittelemme, että sosiaali- ja terveysministeriö esittää Lääkäriseura Duodecimille työryhmän perustamista laatimaan Käypä hoito -suosituksia valituista Suomessa käytetyistä täydentävistä hoitomenetelmistä. Lisäksi sote-palveluissa voitaisiin käynnistää pilottihankkeita joidenkin täydentävien hoitomenetelmien soveltuvuuden ja hyödyntämisen arvioimiseksi.

3. Vaikuttavien ja turvallisten lääketieteellisten ja täydentävien hoitojen priorisointi: Otetaan käyttöön rekisteripohjainen arkivaikuttavuuden seurantajärjestelmä, joka kattaisi kaikki sote-hoidot ja myös täydentävät hoidot. Tämä auttaisi arvioimaan hoitojen vaikutusta ihmisten toimintakykyyn ja arjessa selviytymiseen.

Uskomme, että näiden toimenpiteiden avulla voimme varmistaa paremmin täydentävien hoitojen turvallisuuden ja laadun, lisätä yhteistyötä eri ammattilaisten välillä ja tukea kansalaisten hyvinvointia entistä tehokkaammin ja tietoon perustuen.

Asiantuntijaselvityksen tekijät:

Mikko Nenonen, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, dosentti, eMBA

Anneli Milén, HLT, dosentti (kansanterveystiede), professori (Global Health), MSc, Lontoo. Markku Partinen, LKT, professori, dosentti (neurologia), hallinnon erikoislääkärin pätevyys

Asiantuntijaselvitys 28.10.2025 (2).pdf